JORSAKIN KENNELI
Kennelimme keskittyy harmaisiin norjanhirvikoiriin ja länsigöötanmaanpystykorviin. Kasvatustyömme on pienimuotoista harrastustoimintaa, mutta asennoidumme siihen vakavasti. Pyrimme valitsemaan pentueiden vanhemmat huolellisesti, jotta rodunomaiset ominaisuudet kehittyisivät edelleen.
Missä olemme?
Asumme Itä-Suomessa, Liperin Leppälahdessa, n. 40 km Joensuusta, pienessä maalaiskylässä. (Näet paikkamme sijainnin Joensuun seudun opaskartasta, kun laitat hakukenttään sanan Leppälahti.) Pihapiiri on maatalon pihapiiri - ilman karjaa - jota ympäröi hirvien asuttama metsä.
Keitä on Jorsakin takana?
Olemme mieheni Jorman kanssa toimineet koirien parissa koko ikämme. Kävimme kasvattajakurssin keväällä 2003. Jorsakin-kennelnimi oli meidän kolmas ehdotus. Kennelin nimi tulee yksinkertaisesti meidän nimistämme. Jor= Jorma ja sa=Sari/sakin eli olemme koko perheenä koiratouhuissa mukana.
Jorma on ammatiltaan muurari ja hän on ahkera metsällä kävijä. Hänen intohimonaan on hirven ja pienpetojen metsästys ja luonnollisesti hän vastaakin koiriemme koulutuksesta metsästykseen. Hän on ikänsä kasvanut harmaiden kanssa ja koetuomarinakin hän on toiminut ainakin 15 vuotta. Koesihteeri-pätevyyden hän suoritti v. 2008. Jorma metsästää Leppälahden Erämiehissä.
Kävin minäkin sellaisen kurssin - teoriassa.
Minä - eli Sari - olen myös koko ikäni touhunut koirien kanssa. Lapsuuskotonani oli beagle ja toimin paljonkin näyttelyhommissa kehäsihteerinä. Nuorena toiveammattini oli eläinlääkäri ja perinnöllisyystiede kiinnosti kovasti. Ura muuttui toiseksi ja opinnot toivat minut Pohjois-Karjalaan. Muutossa näyttelytouhut jäivät ja koirainnostus roihahti uudestaan tavatessani Jorman. Kävin hirvikoetuomarikurssin teoriaosan, jotta ymmärtäisin paremmin haukkukoetuloksia. Iinnostuin myös käymään jalostusneuvojan peruskurssin (ja myöhemmin jatkokursseja), jotta saisin enemmän tietoa koiran perinnöllisyysasioista.
Muutoin minä hoidankin koirat kotona, yritän kouluttaa niille arkitottelevaisuutta, seuraan alan tuulahduksia muualta, jalostan hirvenliharuokia ja päivät toimin tietokoneen parissa.
Lapsemme "nuoret aikuiset" Anssi ja Aija ovat myös koiratouhuissa mukana. He ovat kasvaneet koirien parissa astutuksesta pentujen syntymiseen ja kasvamiseen.
Anssi on mukana hirven metsästyksestä. Metsästyskortin ja ampumakokeen hän suoritti v. 2005. Ensimmäiset kaadot hän sai syksyllä 2006. HIRV-palkintotuomarikurssin ja ensimmäiset harjoittelut hän suoritti syksyllä 2007. Hänet nimettiin vuonna 2008 Pohjois-Karjalan Hirvikoirayhdistyksen hirvikoiranuoreksi.
Aija on enemmän kiinnostunut näyttelytouhuista ja suunnitteleekin kehäsihteerikoulutukseen osallistumista. Aija on nimetty jo perheen "vakiohandleriksi".
Hirvikoirat
Jorman kotiin tuli ensimmäinen hirvikoira v. 1979, kun Kruunupään Tessu saapui junalla Vihtarin asemalle. Tessu vei sydämet ja siitä lähtien on oltu uskollisia rodulle. Jorman perustaessa perheen ja muutettuaan takaisin kotitilalleen, hän varasi Peukaloisen kennelistä koiran. Valitettavasti uroksia ei syntynyt tarpeeksi ja hän toi kotiin narttupennun. Siitä se jalostuskipinä alkoi. Tepan kanssa Jorma ei vielä lähtenyt kokeisiin. Sillä kun oli harmittavasti juoksu aina lokakuussa ja arkaili pauketta. Vihatin Iineksellä Jorma lähti jo kokeisiin, mutta huippupisteet Iineksen kanssa jää saavuttamatta. Rouva kun ei halua jättää leikkiä pelkästään tottelevaisuuspisteiden keruun takia. Sen mielestä homma pitää tehdä loppuun saakka! Iineksen ja samalla kennelin ensimmäinen harmaapentue syntyi v. 2004. Siitä lähtien harmaiden määrä on vaihdellut.
Olemme molemmat mukana Pohjois-Karjalan Hirvikoirayhdistyksen toiminnassa. Jorma jäsenenä ja minä olin yhdityksen sihteerinä/rahastonhoitajana vv 2006-2010. Ylläpidin myös yhdistyksen www-sivuja. Hirvikoirayhdistyksen myötä olin sitten Joensuun KV-KR-näyttelyiden rahastonhoitajana vuosina 2008, 2009 ja 2010.
Göötit
Metsästyskoirien vastapainoksi etsimme toista koirarotua, sellaista enemmän pihassa pysyvää, jolla voisi opetella itse tottelevaisuuskoulutusta. Ja kun olemme itse opetelleet, voisi katsoa, olisiko siitä mitään järkeä hirvikoirille (eli käytännössä sitä kutsusta tuloa metällä). Nämä kriteerit täyttyivät länsigöötanmaanpystykorvan kohdalla ja göötti-poika Galle tulikin meille keväällä 2004. Toki asiaan vaikutti huomattavasti myös se, että sen ulkonäkö on niin harmaan oloinen. Tykästyimme rotuun niin, että kesällä 2005 tuli myös gööttineiti Juuli. Gööttien myötä näyttelyinnostus on koko ajan kasvanut. On siihen tosin vaikuttanut Gallen loistava näyttelymenestys. Valioituminen voittaja-näyttelyssä kaksi viikkoa yli 2 vuotiaana...
Ensimmäinen gööttipentue syntyi v. 2007. Ko. pentueesta löytyy esim. kennelin ensimmäinen muotovalio FI MVA Jorsakin Dino, JV-08 Jorsakin Dada ja ensimmäisen kasvattimme pentueen emä Yoda (J. Dixi).
Minä olen mukana gööttien myötä Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n toiminnassa. Ensin webmasterina ja vuodesta 2008 lähtien jalostustoimikunnan jäsenenä.