Muistoissa olevat koirat

Muistamme erityisellä lämmöllö aikaisempia sijoituskoiriamme, jotka ovat jatkaneet sukuaan, meiltä muuttaneita koiria tai enkelikoiria.

Leni

1978-1986
Koirapersoona totta tosiaan. Sarjakuva-hahmossa Ressussa ja Lenissä oli hyvin paljon samaa. Siis muutakin kuin että molemmat olivat beagleja. Näin jälkeenpäinkin ihmettelen, miten metsästyskoira- ja seurakoira voivat olla samassa paketissa. Lenin kohdalla se vain oli niin.

Kruunupään Tessu

1979-1993
Todellinen Hirvikoira. Intoa ja taitoa oli paljon, mutta ääni käheytyi leikkiessään Romeota. Eläkepäiviäkään se ei okein suostunut viettämään, vaan nähdessään talon miehet punaisissa liiveissä löntysteli hirvihallille odottelemaan, kun miehet olivat vasta aamukahvilla.

Tella

1987-1990
Tellan ura loppui siihen, kun komea hirviuros hyökkäsi sen päälle. Tella säilyi vahingoittumattomana ja isäntä sai hirven kaadettua, mutta merkkilaukaukset Tella kuuli kotipihasta käsin - niin kovasti se juoksi kotiin. Sen koommin se ei mennyt lähellekään hirvieläintä.

Peukaloisen Tepa

1999-2003

Tepa oli esimerkillisen kaunis narttu. Lonkat AA ja silmät ok. Luonteeltaan itsenäinen ja ylväs. Myyriä, rottia, hiiriä eikä kissoja meidän tontilla ei kovin pitkään vieraillut. Niistä Tepa piti huolen. Myyrätuhot olivatkin melkoiset, kun Tepa jouduttiin lopettamaan. Hirvimetsällä Tepa oli keskinkertainen. Ensimmäinen kaato oli jo ensimmäisenä metsästyspäivänä 8 kk ikäisenä. Kahtena syksynä juoksu lopetti hyvin alkaneen kauden. Tepa oli pennusta lähtien arka koville äänille ja vanhemmiten arkuus muuttui vihaisuudeksi ja siksi se jouduttiin lopettamaan.

Jere

1991-2006

Jere oli ihannekoira. Se oli tosi mussukka kotona rakastaen rapsutuksia yli kaiken ja pysyi pihapiirissä täysin vapaana. Kun metsästystamineet ilmestyivät isäntien päälle, se tiesi että nyt metsään. 8-vuotiaana se jäi enemmän kotikoiraksi, kun sillä oli ensiksi paha nenäpunkki (ei löytänyt edes ruokakuppiaan) ja seuraavana syksynä se joutui tyräleikkaukseen. Muutama hirvi sille vielä ammuttiin, mutta siirrettiin sitten eläkepäiville. Oma poikamme kasvoi Jeren mukana. Heillä kun ei ollut ikäeroa kuin 2 kk.

C.I.B FIN MVA NO MVA EE MVA LV MVA PL MVA LVV-07 Cimillan Gösta Gigolo

2003-2011

Galle oli meidän ensimmäinen göötti ja vei heti meidän sydämemme. Toista sellaista koirapersoonaa ei voi elämänsä aikana kohdata. Galle on aina meillä gööttiuroksen ihannemittana. Gallesta meille jäi sentään tyttären tytär Jorsakin Hertta ja sen tytöt. Toki Gallen geenejä on myös Patun ja Dinon jälkeläisissä.

 Rakkain, olet poissa nyt, poissa ovat myös kipusi. En sua enää nähdä voi, en käsiäni karvaasi upottaa, en silmiesi pilkettä katsella, en voi muuta kuin tuntea surua syvää.

 Rakkain, laukkasit ikivihreille laitumille, et sieltä enää palaa, on sydämessäni aina sinulle paikka, siellä sinä elät, yhtälailla elämää täynnä, kuin nuorena pentuna.

 Rakkain, en sua ikinä unohtaa voi, oot aina mun sydämessäin, en sua enää näe, en kuule, on vain muistot seuranain.

Suffelin muistiosanat sopivat myös Gallelle.

Kruununkallion Pipsa

2005 -

Pipsa hankittiin ajatuksena saada kenneliin toinen jalostuslinja. Pentulaatikossa neiti ihastutti meidän äärettömän ihanalla luonteeltaan. Se oli ensimmäisenä vastassa ja sikkarasilmäisenä katseli pää kallellaan meitä "mitä tehtäisiin"? Luonteen avoimuus ja naurava fiilis näkyi Pipsa joka päivä. Ensimmäinen hirvihaukku Pipsalla oli sen ollessa vasta 4 kk:n ikäinen. Ensimmäisen kesän aikana Pipsalle käheytyi ääni emmekä tarpeeksi nopeasti ottaneet sitä tosissamme. Sille äityi krooninen äänihuulten tulehdus, jotka sitten loppujen lopuksi poistettiin. Hirvityöskentely oli aluksi erinomaista, mutta sitten se hiipui pariksi vuodeksi. Muihin kennelin koiriimme nähden koira ei ollut niin sitkeä ja ääni jäi leikkauksen jälkeen heikoksi. Niinpä jätimme haaveet käyttää sitä jalostukseen ja koira sai uuden kodin liperiläisen pariskunnan luota.

2004-2007

Cara on ensimmäinen harmaa sijoituskoiramme. Se joutui hirven tallomaksi eikä sen jälkeen pysynyt oikein hirvillä. Luovuimme sen jalostuskäytöstä.

2007-

Cara on ensimmäinen harmaa sijoituskoiramme. Se joutui hirven tallomaksi eikä sen jälkeen pysynyt oikein hirvillä. Luovuimme sen jalostuskäytöstä.

FIN S MVA Tridents Ossa

2006-

Åsa hankittiin Ruotsista yhdessä Kirkkonummella asuvan Issen kanssa. Åsa oli ja on ihanan avoin, ystävällinen, seurallinen ja aa-aah aivan ihana gööttineiti. Valitettavasti se jouduttiin steriloimaan kohtutulehduksen vuoksi ja siten sen jalostuskäyttö jäi haaveeksi. Åsan ihanuuteen tutustuttani halusin sen siskon jälkeläisen itselleni. Näin Fanny tuli meille ja sillä on jo pentue jatkamaan sukuaan.

2007-2010

Yoda oli ensimmäisestä gööttipentueestamme, jonka isänä on Galle ja emänä Juuli. Vaikka koira asui Pudasjäri-Rovaniemi-akselilla yhteistyö sijoitusperheen kanssa sujui ongelmitta. Yoda teki meille yhden pentueen, johon syntyi yksi prinsessa keväällä 2010: Jorsakin Hertta, isänä Handskes Bror Lustig "Tarmo".

FIN KVA Vihatin Iines

2002-2011

Iines oli kenneltoimintamme kantakoira. Sanat eivät vielä muodostu kertomaan miten fantastinen koira "rouva/mamma" Iines olikaan. Sen elo päättyi traagisesti kesken hirvenhaukun hirven potkaisuun. Onneksi koira ei kärsinyt yhtään vaan menehtyi välittömästi. Valitettavasti emme saannet Iineksen tyttäristä jatkumoa kenneliin.

Onhan sinun nyt hyvä olla? Saathan juosta vapaana, ihan niin kuin tykkäsit tehdä? Olethan vapaa kivuista, jotka sait onnettomuudessa?

 Susannan muistosanat sopivat myös Iinekselle.


2007-2016

Milla jäi meille kotiin ensimmäisenä Iineksen narttupennuista. Se oli äärettömän tehokas työkoira ja joka rakasti juoksemista. Sillä ei kunto pettänyt! Käyttöominaisuuksiensa takia yritimme kerran sille pentuja, mutta se ei tullut tiineeksi. Luonto oli kai tarkoittanut niin. Kesällä 2016 sille tuli kohtutulehdus. Se vuoti sisäänpäin ja huomattiin liian myöhään.

FI KVA Jorsakin Elle

2008-2021

Elle oli meillä sijoituksessa ja synnytti 2 narttupentua keväällä 2012. J-prinsessojen myötä meille tuli toinen kasvattisukupolvi. Ellen kanssa on ollut helppoa, sillä se tuli meille kuin toiseen kotiinsa. Pentujen rekisteröinnin jälkeen Elle siirtyi Antin omistukseen.

2008-2016

Emma jäi meille kotiin kasvamaan. Ensimmäinen syksy oli sille lupaava, mutta siihen se jäi. Koira ei pysynyt hirvillä. Sille etsittiin tuloksettomana uutta kotia, mutta ei löytynyt.


2009-
Google oli meillä isona poikana syksyyn 2013 saakka. Se on luonteeltaan äärettömän avoin ja eloisa. Se päädyttiin luovuttamaan pois, koska sen metsästysominaisuudet eivät olleet meidän vaatimaa tasoa.
2011
Eläinlääkärin tarkistuksessa 8 viikon ikäisenä todettiin Inkulla vakava sydämen rakennevika. Pentua ei oltu ehditty vielä rekisteröidä.
2013
Morris jäi odottamaan rabiesrokotusta ja lähtöä uuteen kotimaahansa Venäjälle. Viikkoa ennen suunniteltua matkustusajankohtaa se jostakin tuntemattomasta syystä lähti valtatielle. Pihastamme sinne on sentään matkaa eikä se ollut aikaisemmin osoittanut minkäänlaista halua mennä sinne. Mutta sinne se vain meni ja löytyi ojasta kuolleena. Vaikka pentu oli vain 12 viikon ikäinen, sen menetys tuntui kovalta. Tietysti äkillinen tilanne vaikutti menetyksen suuruuteen.

 Oi miksi?

2010-
Hertta oli meillä sijoituksessa ja synnytti keväällä 2012 K-pentueen (5 pentua) ja kesällä 2013 M-pentueen (8 pentua). K-pentueen myötä meille tuli kolmas gööttikasvattisukupolvi. Hertta ei asu kuin n. 40 km päässä ja sen kanssa on ollut todella helppoa. Se tulee meille kuin toiseen kotiinsa. Pentujen rekisteröinnin jälkeen Hertta siirtyi Annen omistukseen.
2012-
Kiki oli meillä sijoituksessa ja synnytti keskitalvella 2015 P-pentueen (7 pentua), joista Pimu jatkoi linjaa .
2013-
Mytylle syntyi R-pojat keväällä 2017 ja 2019 T-pentueen. Siinää jatkuu toivottavasti meidän narttu-linja (Juuli - Yoda - Hertta - Kiki - Mytty). M-pentueen jälkeen narttu siirtyi sijoitusperheen omistukseen.

2015-2018
Oona ei toiminut metsässä niin kuin pitäisi, joten siitä päädyttiin luopumaan.
2016-2018
Qmma oli hyvin arka eikä toiminut metsässä, joten päädyimme luopumaan siitä.
2009-
Pimu oli sijoituksessa ja synnytti kennelin S-pentueen 2018 ja U-pentueen 2020. Pimu on siirtynyt sijoitusperheen omistukseen.

Calawan Karin

2017-
Kira oli meillä sijoituksessa, mutta sen terveyssyistä emme käytä sitä jalostukseen ja koira siirtyi Anniinan omistukseen.
2019-
Tuutikki oli meillä sijoituksessa, mutta kohtutulehduksen vuoksi piti streriloida ennenkuin se sai jälkeläisiä.
2008-2021
Fanny tuli Ruotsista pienennä ja ketteränä "ketunpoikasena". Se synnytti Jorsakille kaksi pentuetta L-pentueen ja Nasse Armaksen. L-pentueesta Lupu jatkaa Fannyn perintöä.
2018-
Saga synnytti Jorsakin V-pentueen ja siirtyi Jennin omistukseen.
 2019-
Taiga synnytti Jorsakin Äksät ja siirtyi Annin omistukseen.

Metsätassun Dooris

2018-2023
Nätin pojantytär Dooris ei kehittynyt metsästyskoiraksi, joten päädyimme luopumaan siitä.

Retuajan Piiku

2020-2023
Piiku ei kehittynyt metsästyskoiraksi, joten päädyimme luopumaan siitä.
2011-2023
Bosse oli ahne, aina iloinen kukkaispoika, joka tuotiin Ruotsista. Sen luonteen ja rakennevirheiden takia sitä ei käytetty jalostukseen. Eturauhasvaivojen vuoksi se kastroitiin viisi vuotiaana.
Bosse löysi sisäisen miehuutensa vasta Juulin poismenon jälkeen. 
Viimeisten vuosien aikana se kärsi kroonisesta kivusta nivelrikon vuoksi ja sillä oli sappivaivojen takia jatkuva lääkitys ja erikoisruokavalio. Syksyllä 2023 sen takapää petti ja päästimme sen tuskistaan.
"Nyt se saa syödä kaikki herkut eikä kukaan säännöstele!"

 

 

Tassun jälkiä

"Tassunjälkiä sydämessä, kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään. joku kulki sydämeni yli, sinäkö se olit koirani? Ohimatkallako vain? Et kai. Kyllä pysyvästi sinne muutit. Teit pesän lakanoihin, merkkasit myös nurkat. Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin. Jätit tassunjälkiä sydämeeni."
 Hannele Vänskä