Muistamme erityisellä lämmöllö aikaisempia sijoituskoiriamme, jotka ovat jatkaneet sukuaan, meiltä muuttaneita koiria tai enkelikoiria.
1999-2003
Tepa oli esimerkillisen kaunis narttu. Lonkat AA ja silmät ok. Luonteeltaan itsenäinen ja ylväs. Myyriä, rottia, hiiriä eikä kissoja meidän tontilla ei kovin pitkään vieraillut. Niistä Tepa piti huolen. Myyrätuhot olivatkin melkoiset, kun Tepa jouduttiin lopettamaan. Hirvimetsällä Tepa oli keskinkertainen. Ensimmäinen kaato oli jo ensimmäisenä metsästyspäivänä 8 kk ikäisenä. Kahtena syksynä juoksu lopetti hyvin alkaneen kauden. Tepa oli pennusta lähtien arka koville äänille ja vanhemmiten arkuus muuttui vihaisuudeksi ja siksi se jouduttiin lopettamaan.
1991-2006
Jere oli ihannekoira. Se oli tosi mussukka kotona rakastaen rapsutuksia yli kaiken ja pysyi pihapiirissä täysin vapaana. Kun metsästystamineet ilmestyivät isäntien päälle, se tiesi että nyt metsään. 8-vuotiaana se jäi enemmän kotikoiraksi, kun sillä oli ensiksi paha nenäpunkki (ei löytänyt edes ruokakuppiaan) ja seuraavana syksynä se joutui tyräleikkaukseen. Muutama hirvi sille vielä ammuttiin, mutta siirrettiin sitten eläkepäiville. Oma poikamme kasvoi Jeren mukana. Heillä kun ei ollut ikäeroa kuin 2 kk.
2003-2011
Galle oli meidän ensimmäinen göötti ja vei heti meidän sydämemme. Toista sellaista koirapersoonaa ei voi elämänsä aikana kohdata. Galle on aina meillä gööttiuroksen ihannemittana. Gallesta meille jäi sentään tyttären tytär Jorsakin Hertta ja sen tytöt. Toki Gallen geenejä on myös Patun ja Dinon jälkeläisissä.
Rakkain, olet poissa nyt, poissa ovat myös kipusi. En sua enää nähdä voi, en käsiäni karvaasi upottaa, en silmiesi pilkettä katsella, en voi muuta kuin tuntea surua syvää.
Rakkain, laukkasit ikivihreille laitumille, et sieltä enää palaa, on sydämessäni aina sinulle paikka, siellä sinä elät, yhtälailla elämää täynnä, kuin nuorena pentuna.
Rakkain, en sua ikinä unohtaa voi, oot aina mun sydämessäin, en sua enää näe, en kuule, on vain muistot seuranain.
Suffelin muistiosanat sopivat myös Gallelle.
2005 -
Pipsa hankittiin ajatuksena saada kenneliin toinen jalostuslinja. Pentulaatikossa neiti ihastutti meidän äärettömän ihanalla luonteeltaan. Se oli ensimmäisenä vastassa ja sikkarasilmäisenä katseli pää kallellaan meitä "mitä tehtäisiin"? Luonteen avoimuus ja naurava fiilis näkyi Pipsa joka päivä. Ensimmäinen hirvihaukku Pipsalla oli sen ollessa vasta 4 kk:n ikäinen. Ensimmäisen kesän aikana Pipsalle käheytyi ääni emmekä tarpeeksi nopeasti ottaneet sitä tosissamme. Sille äityi krooninen äänihuulten tulehdus, jotka sitten loppujen lopuksi poistettiin. Hirvityöskentely oli aluksi erinomaista, mutta sitten se hiipui pariksi vuodeksi. Muihin kennelin koiriimme nähden koira ei ollut niin sitkeä ja ääni jäi leikkauksen jälkeen heikoksi. Niinpä jätimme haaveet käyttää sitä jalostukseen ja koira sai uuden kodin liperiläisen pariskunnan luota.
2004-2007
Cara on ensimmäinen harmaa sijoituskoiramme. Se joutui hirven tallomaksi eikä sen jälkeen pysynyt oikein hirvillä. Luovuimme sen jalostuskäytöstä.
2007-
Cara on ensimmäinen harmaa sijoituskoiramme. Se joutui hirven tallomaksi eikä sen jälkeen pysynyt oikein hirvillä. Luovuimme sen jalostuskäytöstä.
2006-
Åsa hankittiin Ruotsista yhdessä Kirkkonummella asuvan Issen kanssa. Åsa oli ja on ihanan avoin, ystävällinen, seurallinen ja aa-aah aivan ihana gööttineiti. Valitettavasti se jouduttiin steriloimaan kohtutulehduksen vuoksi ja siten sen jalostuskäyttö jäi haaveeksi. Åsan ihanuuteen tutustuttani halusin sen siskon jälkeläisen itselleni. Näin Fanny tuli meille ja sillä on jo pentue jatkamaan sukuaan.
2007-2010
Yoda oli ensimmäisestä gööttipentueestamme, jonka isänä on Galle ja emänä Juuli. Vaikka koira asui Pudasjäri-Rovaniemi-akselilla yhteistyö sijoitusperheen kanssa sujui ongelmitta. Yoda teki meille yhden pentueen, johon syntyi yksi prinsessa keväällä 2010: Jorsakin Hertta, isänä Handskes Bror Lustig "Tarmo".
2002-2011
Iines oli kenneltoimintamme kantakoira. Sanat eivät vielä muodostu kertomaan miten fantastinen koira "rouva/mamma" Iines olikaan. Sen elo päättyi traagisesti kesken hirvenhaukun hirven potkaisuun. Onneksi koira ei kärsinyt yhtään vaan menehtyi välittömästi. Valitettavasti emme saannet Iineksen tyttäristä jatkumoa kenneliin.
Onhan sinun nyt hyvä olla? Saathan juosta vapaana, ihan niin kuin tykkäsit tehdä? Olethan vapaa kivuista, jotka sait onnettomuudessa?
Susannan muistosanat sopivat myös Iinekselle.
2007-2016
Milla jäi meille kotiin ensimmäisenä Iineksen narttupennuista. Se oli äärettömän tehokas työkoira ja joka rakasti juoksemista. Sillä ei kunto pettänyt! Käyttöominaisuuksiensa takia yritimme kerran sille pentuja, mutta se ei tullut tiineeksi. Luonto oli kai tarkoittanut niin. Kesällä 2016 sille tuli kohtutulehdus. Se vuoti sisäänpäin ja huomattiin liian myöhään.
2008-2021
Elle oli meillä sijoituksessa ja synnytti 2 narttupentua keväällä 2012. J-prinsessojen myötä meille tuli toinen kasvattisukupolvi. Ellen kanssa on ollut helppoa, sillä se tuli meille kuin toiseen kotiinsa. Pentujen rekisteröinnin jälkeen Elle siirtyi Antin omistukseen.
2008-2016
Emma jäi meille kotiin kasvamaan. Ensimmäinen syksy oli sille lupaava, mutta siihen se jäi. Koira ei pysynyt hirvillä. Sille etsittiin tuloksettomana uutta kotia, mutta ei löytynyt.