Hyvin metsäverinen (kun pääsee vapaaksi - suoraan metsään) ja laajahakuinen, haukku kuuluva ja tiheä (90-126), melko sitkeä (aamusta iltaan - maksimi seisontahaukku n. 17 tuntia). Malttamaton ja turhankin innokas, jolloin arat hirvet siirtyvät vähänmatkaa. Meno rauhoittuu, kun on monta päivää peräkkäin metsällä. Sekä ilma- että jälkivainuinen. Tulee takaisin vasta kun omasta mielestään on tehnyt päivän työn loppuun.
Iines lähti toisen koiran mukana metsään ensimmäistä kertaa 7 kk:n ikäisenä. Muutaman kerran koirat olivat porukassa ja sitten eräänä päivänä Iines ymmärsi, ettei sen tarvitse odottaa toista, vaan itsekin homman voi hoitaa. Asuinpaikkamme vieressä on metsästysmaastot, joissa hirviä kyllä riittää. Jos koiran päästää vapaaksi, haukku alkaa lähes 100 %:n todennäköisyydellä 15 min sisällä.
Ensimmäisen kaatonsa Iines sai ensimmäisenä syksynään, sen ollessa 10 kk:n ikäinen.
Syksyn 2004 kokeita häiritsi Iineksen äänen käheys. Sitä ei näköjään pidä laskea vielä syyskuun lämpimillä keleillä työskentelemään. Silloin pitää malttaa tehdä vain pyörälenkkejä. Tämän kun opimme kantapään kautta, muina syksyinä äänen kanssa ei ole ollut ongelmia.
Syksyllä 2005 Iines loukkasi tassunsa, eäinlääkäri arveli sen astuneen metsässä piikkilankavyyhtiin. Tassu ei ei meinanut lähteä parantumaan. Kahdet kokeet jouduttiin peruuttamaan tassun takia. Ja sitten alkoi juoksu...
Syksyllä 2006 Iines oli kerran metsällä ja saaliina tuli kaksi vasaa. Koli KV-kokeeseen ilmoittauduttiin tänäkin vuonna, mutta peruttiin osallistuminen juoksun alettua...
Syksyllä 2007 Iines oli muutaman kerran kokeessa saaden juuri 80 p rajaan pisteitä, joilla ei saatu sijaa piirin kisoihin. Metsällä rouva oli muutaman kerran ja kaatoja tuli ihan mukavasti. Mieleenpäinuvin seikka tältä syksyltä oli se, kun isäntä itse joutui ampumaan samaan vetoon Iineksen haukkuun ensin vasan ja heti sen perään emän. Emä nimittäin hyökkäsi ampujan päälle ja hätälaukauksena piti sitten ampua sekin.
