Jorsakin kennelin väki

Tervetuloa!

Kennelimme keskittyy harmaisiin norjanhirvikoiriin ja länsigöötanmaanpystykorviin. Kasvatustyömme on pienimuotoista harrastustoimintaa, mutta asennoidumme siihen vakavasti. Pyrimme valitsemaan pentueiden vanhemmat huolellisesti, jotta rodunomaiset ominaisuudet kehittyisivät edelleen.
Jonakin vuonna meille ei synny laisinkaan pentuja ja joinakin vuonna saattaa syntyä useampia.v

Missä olemme?

Asumme Itä-Suomessa, Liperin Leppälahdessa, n. 40 km Joensuusta, pienessä maalaiskylässä. (Näet paikkamme sijainnin Joensuun seudun opaskartasta, kun laitat hakukenttään sanan Leppälahti.) Pihapiiri on maatalon pihapiiri - ilman karjaa - jota ympäröi hirvien asuttamat metsät.

Fanny ja Pipsa.

Keitä on Jorsakin takana?

Olemme mieheni Jorman kanssa toimineet koirien parissa koko ikämme. Kävimme kasvattajakurssin keväällä 2003. Jorsakin-kennelnimi oli meidän kolmas ehdotus. Kennelin nimi tulee yksinkertaisesti meidän nimistämme. Jor= Jorma ja sa=Sari/sakin eli olemme koko perheenä koiratouhuissa mukana.

Jorma

Jorma on ammatiltaan muurari ja hän on ahkera metsällä kävijä. Hänen intohimonaan on karhun, hirven ja pienpetojen metsästys ja luonnollisesti hän vastaakin koiriemme koulutuksesta metsästykseen. Hän on ikänsä kasvanut harmaiden kanssa ja koetuomarinakin hän on toiminut vuodesta 1982 lähtien. Koesihteeri-pätevyyden hän suoritti v. 2008. Jorma metsästää Leppälahden Erämiehissä.

Sari

Minä - eli Sari - olen myös koko ikäni touhunut koirien kanssa. Lapsuuskotonani oli beagle ja toimin paljonkin näyttelyhommissa kehäsihteerinä. Nuorena toiveammattini oli eläinlääkäri ja perinnöllisyystiede kiinnosti kovasti. Ura muuttui toiseksi ja opinnot toivat minut Pohjois-Karjalaan. Muutossa näyttelytouhut jäivät ja koirainnostus roihahti uudestaan tavatessani Jorman.
Kävin hirvikoetuomarikurssin teoriaosan, jotta ymmärtäisin paremmin haukkukoetuloksia. Iinnostuin myös käymään jalostusneuvojan peruskurssin (ja myöhemmin jatkokursseja), jotta saisin enemmän tietoa koiran perinnöllisyysasioista. Muutoin minä hoidan koirat kotona, yritän kouluttaa niille arkitottelevaisuutta, seuraan alan tuulahduksia muualta, jalostan hirvenliharuokia ja päivät toimin tietokoneen parissa.

Lapset mukana

Lapsemme "nuoret aikuiset" Anssi ja Aija ovat myös koiratouhuissa mukana. He ovat kasvaneet koirien parissa astutuksesta pentujen syntymiseen, kasvamiseen ja koulutukseen.

Anssi

Anssi on mukana vaihtelevasti hirvenmetsästyksessä. Metsästyskortin ja ampumakokeen hän suoritti v. 2005. Ensimmäiset kaadot hän sai syksyllä 2006. HIRV-palkintotuomarikurssin ja ensimmäiset harjoittelut hän suoritti syksyllä 2007.
Hänet nimettiin vuonna 2008 Pohjois-Karjalan Hirvikoirayhdistys ry:n hirvikoiranuoreksi. Työt ja muut harrastukset vievät kovasti aikaa koiraharrastuksilta.
Anssi asuu omassa kodissaan Joensuussa, mutta on välillä apuna koirien kanssa.

Aija

Aija oli aiemmin vakiohandlerimme. Oma perhe ja vuorotyö haittaavat harrastuksia. Heillä on Lupu seuranaan Joensuussa.
Edelleen Aija on mukana piti sitten olla koiratalonmiehenä, auttaa valokuvauksessa tai valvoa synnytystä.

Pentujen kasvupaikka

Kennelrakennus
Kennelrakennuksessa on sisällä koppiosat ja lattialämmitys.Harmaapentuset syntyvät rakennuksessa omassa osassaan.

Sisällä
Pentuja pidetään mahdollisimman paljon sisällä meidän kanssamme. Gööttipennut syntyvät sisällä.

Pihalla
Piha on laaja ja siellä on tilaa temmeltää. Koirat ovat silti koko ajan valvovan silmän alla.

Hirvikoirat

Jorman kotiin tuli ensimmäinen hirvikoira v. 1979, kun Kruunupään Tessu saapui junalla Vihtarin asemalle. Tessu vei sydämet ja siitä lähtien rotua on perheessä harrastettu.
Kun muutimme Jorman kotitilalle Leppälahteen, varatiin Peukaloisen kennelistä koira. Valitettavasti uroksia ei syntynyt tarpeeksi ja kotiin tuotiin narttupentu. Siitä se jalostuskipinä alkoi. Tepan kanssa Jorma ei vielä lähtenyt kokeisiin. Sillä kun oli harmittavasti juoksu aina lokakuussa ja arkaili pauketta. Vihatin Iineksellä Jorma lähti jo kokeisiin, mutta huippupisteet Iineksen kanssa jäi saavuttamatta. Rouva kun ei halunnut jättää leikkiä pelkästään tottelevaisuuspisteiden keruun takia. Sen mielestä homma pitäi tehdä loppuun saakka!
Iineksen ja samalla kennelin ensimmäinen harmaapentue syntyi v. 2004. Siitä lähtien harmaiden määrä on vaihdellut. Iineksen perimä jatkui aluksi Ellen kautta, mutta sen tyttäristä ei ollut jalostuskoiriksi. Yritimme toista linjaa Pipsan myötä, mutta koira ei täyttänyt meidän kriteereitä. Iineksen äkillisen kuoleman myötä hankittiin Karpaasin Nätti, josta tulikin kaksoisvalio. Nätin kaksi pentuetta ovat olleet hyvin narttuvoittoisia. Urokset ovat kehittyneet nopeasti, mutta nartut ovat hitaampia.

Sarin kanssa Milla, Emma ja edessä Nätti.

Olimme molemmat mukana Pohjois-Karjalan Hirvikoirayhdistyksen toiminnassa. Jorma jäsenenä ja minä olin yhdistyksen sihteerinä/rahastonhoitajana v. 2006-2010. Ylläpidin aikaisemmin yhdistyksen www-sivuja. Hirvikoirayhdistyksen myötä olin sitten Joensuun KV-KR-näyttelyiden rahastonhoitajana vuosina 2008, 2009 ja 2010. Kesällä 2013 kokosin yhdistyksen 40-v historiikin. Kesällä 2014 olin mukana järjestämässä SHHJ:n erikoisnäyttelyä, ollen näyttelyn rahastonhoitaja ja kuvasin koirat. Vuosina 2014-2017 olin Suomen Harmaahirvikoirajärjestön (SHHJ:n) tiedotusvaliokunnassa Hirvikoira-lehden toimittajana. Vuoden 2014 olin jalostusvaliokunnan sihteerinä. Vuonna 2016 minulle myönnetiin SHHJ:n hopeinen ansiomerkki.

Jorma ja Lupu Joensuun KVv ryhmäkehässä 2016

Göötit

Metsästyskoirien vastapainoksi etsimme toista koirarotua, sellaista enemmän pihassa pysyvää, jolla voisi opetella itse tottelevaisuuskoulutusta. Ja kun olemme itse opetelleet, voisi katsoa, olisiko siitä mitään järkeä hirvikoirille (eli käytännössä sitä kutsusta tuloa metällä). Nämä kriteerit täyttyivät länsigöötanmaanpystykorvan kohdalla ja göötti-poika Galle tulikin meille keväällä 2004. Toki asiaan vaikutti huomattavasti myös se, että sen ulkonäkö on niin harmaan oloinen. Tykästyimme rotuun niin, että kesällä 2005 tuli myös gööttineiti Juuli. Gööttien myötä näyttelyinnostus on koko ajan kasvanut. On siihen tosin vaikuttanut Gallen loistava näyttelymenestys. Valioituminen voittaja-näyttelyssä kaksi viikkoa yli 2 vuotiaana...
Ensimmäinen gööttipentue syntyi v. 2007. Uutta verta Suomen populaatioon lähdettiin hakemaan Ruotsista, rodun kotimaasta. Ensin tuotiin narttu Åsa, mutta sitä ei voitu käyttää jalostukseen. Se jouduttiin steriloimaan 2 vuotiaana ärhäkän kohtutulehduksen jälkeen. Sitten tuotiin narttu Fanny ja Gallen poismenon jälkeen uros Bosse. Fannyn perimää jatkoi sen poika Lupu.

Fanny ja sen poika Lupu, Bosse ja Juuli.

Kesälllä 2017 sijoitettiin Calawaninn kennnelistä Kira Lupun siskon Laran kanssa samaan perheeseen. Uutta verta kenneliin saimme 2018 myös ruotsintuonneista Fiasta ja Sagasta. Koronasyksynä 2020 tuli Ruotsista Togo ja 2021 saimme sijoitukseen lupaavan Myytin.
Keväällä 2021 syntyi Juulin lapsenlapsenlapsenlapsenlapsia.
Minä olen ollut mukana gööttien myötä Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n toiminnassa. Ensin webmasterina ja 2008-2012 jalostustoimikunnan jäsenenä. Niistä kaksi viimeistä vuotta olen toiminut jalostustoimikunnan puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Yhden vuosikirjan tulin taittaneeksi ja vielä vuonna 2013 toimin Gööttifoorumin ylläpitäjänä. Syyskokouksessa 2013 sain yhdistyksen kultaisen ansiomerkin.
Olin uudestaan jalostustoimikunnassa vuonna 2018 ja vuonna 2019 sen teknisenä avustajana. 2020 minut valittiin jälleen johtokuntaan ja sain jalostustoimikunnan vedettäväksi kahdeksi vuodeksi.